Vaikea kevät

Kevät 2012 jää kyllä muistoihin todella ikävänä. Tämän viiden kuukauden aikana on sattunut hyvin monta ikävää ja surullista tapahtumaa. Tätä blogia koskien se surullisin on rakkaan Peppi-koirani kuolema. Kirjoitin jo pitkästi Pepin sairastelusta ja meidän kevään lääkärikierteestä. Mutta mun piti pyyhkiä ne kaikki pois. En jaksa ajatella sitä ainakaan nyt niin tarkasti. Tätä asiaa on puitu niin pitkään ja olen saanu siitä jutella ihanien ihmisten kanssa. Tää on ollu hyvin pitkä ja väsyttävä kevät ja toipuminen tulee viemään aikaa. Pepin mahdollinen lähtö oli kyllä käynyt mielessä vaihtoehtoja puntaroitaessa, mutta silti se tuli yllätyksenä. Ei siihen silti ollut osannut varautua. Lopulta kun selvisi, ettei yksikään jalka ollut terve, niin lääkärin täydellä tuella päädyin tähän ratkaisuun. Lääkäri ei voinut taata kivuttomia päiviä enää kovin pitkäksi aikaa, joten koin helpoimmaksi toimia heti kuin tuoda kipeää koiraa enää kotiin. Olisin vain stressannut sen viimeiset päivät kotona sitten huolellani ja surullani. Nyt on Pepillä hyvä olla. Haluan lisätä tähän pari kuvaa tältä keväältä.

Peppi-rakkaani 07.08.09-26.04.12