31.5.2012

Sterlinghopea

Olen rakastunut! Nimittäin sterlinghopeaan. Ai että sitä on ihana työstää. Pari iltaa olen unohtunut vaan kieputtelemaan linkkejä, tänään piti päikkäritkin nukkua kun eilen unohdin ihan ajankulun siinä väkertäessä. Tässäpä mun ensimmäiset oikeat hopeakoruni. Rannekoru sugliitti-kivihelmestä:
Kaulakoru rutiilikvartsi-kivestä:
Kaulakoru valkoisesta mountain jadesta:

29.5.2012

Tämän päivän koruloiset

Jatkoin eilen sitten tuota värjätyn akaatin kanssa työskentelyä. Tässä lopputulos:
Tein myös rannekorun tuolle kaulakorulle:
Ja sitten halusin kokeilla vähän erilaista väriyhdistelmää, tämä on mulle aika iso kokeilu, että näin erilaisista väreistä sain tehtyä sievän kokonaisuuden. Eli tässä on turkoosia kissansilmälasia, tumman harmaata kissansilmälasia ja jotain violettia kiveä, en tiedä mitä koska ostin tuon kaupan hyllyltä.
Tulipahan räpellettyä myös tämmöinen:

28.5.2012

Värjättyä akaattia = upeaa!

Aijai, tänään vihdoin ja viimein raskin avata uudet värjätyt nauhat akaattia. On sekä pinkkiä että violettia. Ensin otin käsittelyyn pinkin ja teinki vähän erilaisen korun mitä ennen. Lukko vaihtuikin eteen ja siihen vielä pieni riipus. Akaatin kaverina isoa ja pientä lasihelmeä ja metallihelmiä.
Huomenna sitten valossa kuvaan myös violetista tehdyt korut.

27.5.2012

Turkoosi setti

Eilisen illan tekele. Tästä tuli kyllä mulle tosi mieluinen malliltaan. Ottaisin itelle jos tykkäisin sinisestä!

24.5.2012

Helmikoruja

Tää blogi kun on ollut ihan unohduksissa, niin on jääny kertomatta mun uusin harrastus. Ihan vuoden alussa aloin nimittäin tekeen hopeakoruja lasihelmistä. Voi että rakastan tätä hommaa!! :) Viime aikoina eniten aikaa on vieny avainnauhojen tekeminen, työkaverit kun innostuivat niitä tilailemaan ihan urakalla. Joten tänään kun mun piti käydä työkkärissä ja reissu ei ollu miellyttävä (ylläri), ajattelin palkita itteni visiitillä työkkärin vieressä olevaan helmikauppaan. Yleensä tilaan tarvikkeet netistä, mut välillä on kiva käydä hipelöimässä kaikkia ihania helmiä livenäkin. Menin siis kauppaan etsimään näitä:
Mutta kuinkas sitten kävikään? Tulin kotiin näiden kanssa:
Ai että oon tyytyväinen tuohon saaliiseen, varsinkin tuossa oikeassa reunassa olevat violetit ja pinkit on värjättyä akaattia, en oo ennen nähny ja noi on u-pei-ta! Oli jo tänään tarkotus tehdä noista akaateista jotai itelleni, mutta ei tässä ole toki kerinny sellaseen. Viime aikaisia tekeleitä on tosiaan ollu pääasiassa noi avainnauhat ja ne on kaikki kuvaamatta lähteneet maailmalle (tyhmä minä). Huomenna vien vielä yhdelle työkaverille hänen lapselleen ja lapsen kaverille menevät avainnauhat. Sitten olis se urakka valmis! Kaks ikuisuusprojektia on vielä kesken ja ne harmittaa ihan älyttömästi. Pitäis kaivaa muistiinpanot esille ja tehdä noi tilaukset loppuun, hävettää että ovat pyörineet niin pitkään keskeneräsinä. Mutta tää on vähän semmosta, ettei voi väkisellä sitä inspiraatiota hakea... :S Kuvasin tänään kuitenki joitaki uusimpia juttuja, pääasiassa rannekoruja ja pari kaulakorua. Melkeinpä kaikki keskeneräsiä, tai siis että lukot uupuu vielä. Joten kuvatki vähän hassuja. Nää ekat on itelleni. Ostin uudet hienot Puman tennarit, valkoset jossa violetit rannut. Joten piti tehdä kenkiin sopivat rannekorut! :D Niitä voi pitää erikseen tai yhdessä.
Kaulakorut:

Vaikea kevät

Kevät 2012 jää kyllä muistoihin todella ikävänä. Tämän viiden kuukauden aikana on sattunut hyvin monta ikävää ja surullista tapahtumaa. Tätä blogia koskien se surullisin on rakkaan Peppi-koirani kuolema. Kirjoitin jo pitkästi Pepin sairastelusta ja meidän kevään lääkärikierteestä. Mutta mun piti pyyhkiä ne kaikki pois. En jaksa ajatella sitä ainakaan nyt niin tarkasti. Tätä asiaa on puitu niin pitkään ja olen saanu siitä jutella ihanien ihmisten kanssa. Tää on ollu hyvin pitkä ja väsyttävä kevät ja toipuminen tulee viemään aikaa. Pepin mahdollinen lähtö oli kyllä käynyt mielessä vaihtoehtoja puntaroitaessa, mutta silti se tuli yllätyksenä. Ei siihen silti ollut osannut varautua. Lopulta kun selvisi, ettei yksikään jalka ollut terve, niin lääkärin täydellä tuella päädyin tähän ratkaisuun. Lääkäri ei voinut taata kivuttomia päiviä enää kovin pitkäksi aikaa, joten koin helpoimmaksi toimia heti kuin tuoda kipeää koiraa enää kotiin. Olisin vain stressannut sen viimeiset päivät kotona sitten huolellani ja surullani. Nyt on Pepillä hyvä olla. Haluan lisätä tähän pari kuvaa tältä keväältä.
Peppi-rakkaani 07.08.09-26.04.12